This is Miami!!!!!

Viimeistä päivää Sian kanssa Miamissa. On vähän haikee olo. Reissu on ollut ihan mielettömän mahtava. Kaikki on mennyt juuri niinkuin on pitänytkin. Paikkoja ollaan nähty rutkasti, maisemia sitäkin enemmän. Ja pian on aika palata kotiin.

 

Halusin mainita tässä viimeisessä kirjoituksessa pari paikkaa minne kannattaa ehdottomasti mennä. Paikat, jotka vetosivat muhun niin naisena kuin reissaajanakin. 

 

Aloitetaan sieltä alusta. Eli Los Angeles, upea paikka. Losissa oli kiva kävellä ympäriinsä vaikka se olikin paikallisten mielestä mielipuolen hommaa. Ranta oli hieman liian kaukana Hollywoodista, varsinkin kuumana päivänä. Onneksi meillä oli valkoinen ratsu käytössämme. 

 

Grand Canyon on ehdottomasti yksi hienoimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt. Samalla viivalla on Australian Great Barrier Reef ja Blue Mountains. Canyonilla parasta on tietenkin maisemat. Täällä voi herättää itsessään sen “villin” ja päästä OIKEASTI pakoon niitä kerrostaloja ja ruuhkia moottoriteillä. Grand Canyon on loistava paikka myös esim. häämatkailijoille, jotka haluavat nauttia kanjonin hiljaisuudesta kahden kesken.

 

Phoenix on paikka, jos haluaa oikeasti takuuvarman aurinkoloman. Ilmasto on kuiva, ja helppo-oloinen vaikkakin erittäin kuuma ympäri vuoden. Ainoana miinuksena oli rannan puute, mutta veteen pääsi motellin uima-altaalla. Phoenixiin pitää mennä ehdottomasti uudelleen paremmalla ajalla.

 

Pensacola, wau, mikä karma tällä kaupungilla on. Kun saavut Pensacolan alueelle, tulee sinulle samantien kotoisa olo. Vaikka kaupunki onkin ehkä hieman kaukana kotoisista maisemista. Sisuksen valtaa meren tuoksu ja hyvänolon tunne. Surffarit kantelevat lautojaan täällä ja valkoiset hiekkarannat ja kuvankauniit auringonlaskut hyväilevät silmiä. 

 

Orlandon mainitsemiseen tarvittiin tutun näkeminen paikassa, jossa on otollinen ilmasto ja upeita maisemia. Ehkä siihen jotenkin liittyi ne tutun kanssa prätkällä ajamiset ja juhlat  jossa käytiin. Ydinkaupunkia en nähnyt liiaksi, vaan sen sijaan Hooters Bikinifinaalin ja upeita asuntoja. 

 

Miamin south beach on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ihania ravintoloita ja NIIIIN paljon vaatekauppoja ja hyviä tuliaiskauppoja. Saattaa olla että seuraavana jouluna useat sukulaiset saavat pehmeän paketin, jossa lukee “South Beach” hahhahhhahahahhahhaha. HUOM. kuitenkin. Tänne kannattaa tulla high seasonin aikana. Kaupunki on hieman tyhjillään hurrikaanijakson alkaessa. Hinnat ovat kyllä alempana, mikä on ihan plussaa näin reissun loppupuolella. Ups. 

 

 

Siinä oli pari highlight paikkaa. Muut paikat olivat myös kivoja, vaikka eivät päässeetkään “mun listalle”. Nyt siis nokka pikkuhiljaa kohti kotia. Ei kuitenkaan ihan vielä, koska mun lento lähtee vasta parin viikon kuluttua. 

 

 

Tuhannet kiitokset kaikille lukijoille ja katselijoille. Sit ku tuun takas niin me puhuttiin Sian kanssa, että järjestetään sellaset kekkerit et överiks menee. Sinne tulee sit kaikki messiin. 

 

KIITOS MAAILMAN ENITEN SIALLE, joka reissasi häntä saparolla ja hymy suunpielissä koko matkan. Sika on maailman kovin järkkää ja sen takia se on ehkä joskus valittukin “Suomen parhaimmaksi portsariksi”. Kaikille Suomen naisille tiedoksi, että kun lähtee reissaamaan niin kannattaa ottaa tuollainen “Sika -accessori” mukaan. Se pitää huolta ja siltälöytyy tarpeen mukaan kaikki tarvittava.

 

KIITOS!!!

 

Kivaa alkavaa kesää sinne kaikille. Pian nähdään.

 

 

-Helmi

Helmi pääs cowgirlailee…woot woot.

Jiihaa, sano helmi ku bootsit kosketti ekan kerran hevosen kylkiä kahteen viikkoon. Tuntuu pidemmältä ajalta kyllä. Mutta kun joku asia on rakas/tärkeä haluaa olla sen kanssa tekemisissä jatkuvasti. 

 

Itse olen odottanut ikäni verran, että pääsisin oikealle Amerikan Ranchille. Miks ei, kitaran soittoa, raskasta työntekoa, vahvoja aksentteja, kylmiä juomia ja upeita hevosia. EI VOI OLLA MITÄÄN PAREMPAA! Sitä tunnetta, kun saavuin ranchin pihaan, voisi verrata siihen kun Antti pääsi ajamaan mun tutun Chopperilla (kertoo hyvin varmasti siitä enemmän itse), tai kun Pena voitti mestaruuden. Tää Ranchi juttu on ollu mulle sellanen intohimo jo pienestä asti. 

 

Käytiin hevosten kanssa joella uimassa. Vesi ylsi hevosten mahaan saakka ja bootsit kastui. Hieno fiilis. Tämän jälkeen laukattiin joen vierttä ylös niitylle ja päästettiin hepat vapaaksi. Syötiin puskista suoraan karhunmarjoja ja tankattiin nestettä. Käytiin katsastamassa historiallisia rakennuksia, joista oli enää savupiiput jäljellä. Upeeta! Ei siis se, että niistä ei ollut mitään jäljellä vaan se, että ne on jätetty sinne.

 

Ratsastuksen jälkeen pesin ratsuni ja kävin tervehtimässä tallin pienokaista. Pikkuinen varsa, joka innostui syömään mun koko käden. Eläinpennut…huoh…ihanaa. 

 

“Hei, ethän viitsi fiilistellä sit liikaa siihen blogiin…?….Noooooiiiin, sä filistelit jo.” HAHAHA, siitäs saatte.

 

-Onnellinen Helmi 

Seaside, Florida

Pysähdyttiin matkalla, kuten monet tekee.

Pieni, kuvakirjasta otettu kylä rannassa. Helmi meni ostamaan safkaa ja sanoi jannulle että kylä vaikuttaa unelmakaupungilta, liian täydelliseltä, kuten elokuvassa Truman Show. ‘Joo, se kuvattiin täällä.’

Elokuva elämää ihmeellisempää vai kummin päin?

Kohti Jacksonvilleä. 

New Orleans ja matka jatkuu

Huomasin lukiessani vanhoja postauksia, että tää roadtripblogi on aika pitkälle tapahtumalogi, mitä tehty ja milloin. Kuitenkin ajaessa ehtii hyvin pohtia, maisemien vaihtuessa. Toisaalta on loogista, että matkalla, etenkin itse ajaessa, ei ensimmäisenä istu kirjoittamaan kun pysähdytään.

Tämä päivä New Orleansissa. Kaupunki joka tavallaan elää vuotta kolme Katrinan jälkeen. Kun itsellä ei ole vertailukohtaa aiemasta, on vaikea sanoa muutoksesta. Tultiin tänne eilen. Matkalla aavikoiden punainen kivipöly vaihtui suoksi, nyt tietää mistä CCR ja Molly Hatchet laulaa,  born on the bayou.

Helmi kävi eilen ratsastamassa, mikä oli pitkään suunnitelmissa, saa kirjoittaa itse niistä fiiliksistä.

Tämän maailman ulkopuolelta tulleista tiedonannoista muistui mieleen kauppiksen sopimusjuridiikka opettavan Kari Hopun lause: Passiivisuus aiheuttaa oikeuden menetyksen. Hyvä ohje.

Meidän altaalla näytti illalla tältä. Olen iloinen siitä et olen taas löytänyt kuvaamisessa idean.

sika, kohta tajuton 

Houstonista itään

Memorial day viikonloppu lopuillaan. Muistamisen arvoiseks tän tekee erityisesti kun tänään sunnuntaina iltapäivällä mentiin poolpartyjen jälkeen katsomaan Penan matsia baariin. Pena, Sian ystäviä, hiukan sikaa on miehessä itsessäänkin, on eka suomalainen ever, joka pelaa lacrossea jenkeissä, New York Techin joukkueessa. Kundit olivat taistelleet tiensä finaaliin, joka pelattiin tänään ja voittivat perkeleet! Oli epätodellinen fiilis katsoa kun hyvä frendi voittaa maanosan mestaruuden sarjassaan. Onnea!

Me otettiin iisisti täällä. Eilen twistattiin klubilla ilta. Hyvää musaa ja monenlaista jengiä, siis kelpo meno.

Huomenna taas nokka tuuleen ja uuteen viikkoon.

Sika

Suunnitelmat ja hiekkamyrskyt

Tajusin et kumpikaan ei ollut kirjoittanut Hiekkamyrksystä, joten: Täällä Sika ja hiekkamyrsky.

Phoenixistä lähdön jälkeen Interstate 10-tiellä hiukan ennen New Mexicon osavaltion rajaa oli valotaulu: Tie suljettu. Jaa. Liikenne jatkoi kuitenkin vielä mailin eteenpäin, kunnes pysähtyi. Mitenköhän pitkään?

Viereen oli pysännyt rekka, siis ajomiestä haastattelemaan. Joo, tossa edessä on hiekkamyrsky, et voi mennä 10 minuuttia tai 10 tuntia, ei tiedä. Ok. Eka tsiigailtiin autosta, sit juttelin lähimpien ihmisten kanssa tilanteesta. Odottelun meininki. Helmi otti unta kaaliin. 

Mä en voinut ottaa riskiä olla herättämättä kun näin edellä olevan auton ottavan hevoset kävelylle. Hevoset on kuitenkin keskeinen havaintoteema meidän reissulla. Yllättäen Helmiäinen olikin kohta omistajien Sonnyn ja Frannyn kanssa viettämässä aikaa.

Asiallista porukkaa. Joistakin ihmisistä aistii aika nopeesti että ovat samalla aaltopituudella.

Viereisen rekan kuski kävi päivittämässä tietoja. Tie on suljettu niin kauan kun tuulee, ehkä seuraavat 7 timmaa. Kiire, jota ei edes ollut, loppui siihen  paikkaan. Osa maastoautoista kääntyi takas keskikaistan yli.

 

Ihan meidän edessä oli vanha asuntoauto, Californiasta. Superlungia sakkia, ottivat aurinkoa ja bisseä auton katolla ja ihastelivat maisemia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aika pian auringonlaskun jälkeen tuuli tyyntyi ja päästiin jatkamaan matkaa kohti Las Crucesia.

Hienoa miten sattuma tuo eteen ihmisiä ja tilanteita, joita ei koskaan uskonut kohtaavansa. Kuten Willie laulaa: On the road again, seeing places I may never see again. Kuten tämä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suunnitelmat on hyviä. Sitten tulee vielä ne asiat mihin ei voi vaikuttaa.

Voikaa hyvin, missä ikinä. 

Sika

Houston, we don’t have a problem…

…No problem AT ALL.

Ajoimme Houstonin kaupungin läpi ja tokaisimme toisillemme ettemme haluaisi majoittua ihan keskustaan. Monesti hyvät paikat löytyvät ihan ytimen juuresta. Niin löytyi myös Econo Lodge. Intialaisten omistama motelli, joka oli jälleen kerran todella siisti ja mukava. 

 

Ilma on täällä ollut sellaista 30 astetta, mutta kosteaa, kuin lehmän hönkäys. Sellanen kun se tulee sen kielen kanssa ja puhaltaa samalla. Ihana hönkäys, ihana ilma. Iho saa täällä täysin uuden koostumuksen verrattuna Phoenixiin. 

 

Motellillamme on uima-allas ja helmi löysi itsensä nopeasti sen reunalta pyyhe kädessään. “TOIMII”, mä huusin. Sika liittyi seuraan hetken päästä. Ajon takia oltiin molemmat vähän känkkäränkkä ja oli kiva ottaa ihan relaten. Sika toi mukanaan jäitä ja valkoviiniä. EI HASSUMPAA SIKA, ei hassumpaa.

 

Illalla päätimme käydä syömässä ja katsastamassa kaupungin menoa. Memorial Dayn takia kaupungilla oli aika hiljaista. Söimme ihanassa meksikolaisessa ravintolassa, jossa Guacamolet sekoitettiin nenämme edessä. Oi sitä makujen juhlaa. Ruokailun jälkeen olimme molemmat niin täynnä, ettei sanaakaan suusta tullut. Otimme kuitenkin urhean valkoisen ratsumme (Avo Pontiacin), ja suuntasimme kohti Houstonin puistoa. 

 

Musiikki raikasi puistosta, kun soul naiset lauloivat tuttuja ja hieman tuntemattomia kappaleita. Huomasimme olevamme yksi niistä kymmenestä valkoisesta pariskunnasta. Valkoisten korkokenkien kanssa kävelin Sian vierellä lavan toiselle puolelle ja jäimme katsomaan showta. Uskomatonta laulutaitoa, liikkumista, soulia, rakkautta. Sitä se oli se koko ilma täynnä. Nukkumatti ilmestyi kesken esityksen ja vaati meitä lähtemään takaisin motelliin yöunille. 

 

Näin teimme. Ja nyt olemme siis tässä päivässä. Istun motellin parvekkeella viinilasi kädessä ja kirjoittelen blogia. How bad can life be… kysyn vaan.

 

Huomenna matka jatkuu Memorial Dayn parissa. Siitä myöhemmin lisää. 

 

 

Terkkujaaaaaaaaa =D   

 

-HELMI 

Scottsdale, the city of arts and history.

Heipparallaa,

 

Matka jatkui Phoenixiin päin. Oltiin vieläkin Sian kanssa ihan tohkeissamme Grand Canyonin upeista maisemista. Ajomatka Phoenixiin päin oli miellyttävä kaikkine maisemineen. Erityisesti alkuperäiskansan kojuja oli hieno nähdä tien varsilla. Pimeys tuli nopeasti ja aurinko laski kanjonien taa. Pinkki taivas varjosti meitä ajaessamme. Kuulin Las Vegasissa olleiden kundien suusta Scottdalesta, jota he kuvailivat kauniiksi tunturimaastoksi. Sitä se myös oli. Scottsdale sijaitsi Phoenixin kupeessa, noin 30km päässä.

 

Pälyilimme moottoritieltäsopivaa motellia emmekä löytäneet sopivaa heti. Nälkä alkoi tässä vaiheessa vetämään suunpieliä hieman vinoon, joten päätimme käydä syömässä. Löysimme IHANAN pihviravintolan nimeltä “Black Angus”. Tällä ravintolalla oli loistava markkinointikeino. Tullessamme sisään, vastaanoton tyttö kysäisi ohimennen, että olimmeko käyneet Anguksessa aikaisemmin. Sanoimme ettemme olleet. 

 

Emme takertuneet kysymykseen sen enempää. Istuimme alas pöytään ja meille tuotiin alkuleivät ja dipit. Tämän jälkeen ravintolapäällikkö tuli pöytäämme toivottamaan meidät tervetulleeksi ihanalla katkarapumössöllä ja kuumilla valkosipuli-juusto leivillä. “Olette ensikertalaisia, toivottavasti nautitte ruoastamme ja ensi kerralla kun tulette ravintolaan, tarjoamme teille jälkiruoat kaupan päälle.” 

 

MAHTAVAA!!!!!!!

 

Ruoan jälkeen olimme taas valmiita motellimetsästykseen. Vatsat täynnä kävimme kyselemässä paristakin paikasta, hintoja ja nettimahdollisuutta. Hetken pyörimisen jälkeen löysimme sopivan Red Roof nimisen motellin, jossa oli uima-allas ja respassa oikein mukava homokundi. Totesimme motellin olevan juuri halujemme mukainen. Ilma oli tällä hetkellä TODELLA KUUMA, 42 astetta. Eikä kuuma niinkuin Bankokissa, vaan tämä kuumuus oli kuivaa ja keksimäistä. 

 

Scottsdale oli hieno paikka. Vanha osa kaupunkia oli täynnä historiallisen näköisiä pikkuputiikkeja. Kävimme ostamassa postikortteja paikalliselta myyjältä ja nainen kertoi tutustuneensa erääseen suomalaiseen mieheen, joka oli kotoisin Etelä-Suomesta. Saimme nädä kyseisen herran lähettämän postikortin tälle naiselle ja välittömästi sisuksen valtasi hyvän olon tunne. Ne on ne pienet asiat mitkä merkkaa! 

 

Kun Scottsdalen vanhaan kaupunkiin oli tutustuttu, päätimme suunnata ratin kohti Houstonia. Luojan kiitos, kun matkustaa sian kanssa, niin ajatukset ovat aika samalla aaltopituudella. Kun jokin asia on nähty niin sitten on kiva jatkaa matkaa. Myös ruokapuoli ja nukkuminen menee aika yksiin. 

 

Sika teki kyllä aikamoisen suorituksen ajaessaan Scottsdalesta Houstoniin. Se on kuulkaas yli 1000 km. Ja mulla kun pylly puutu, en edes laskenu kuinka monta kertaa. Toi pelkääjän paikalla istuminen ei ole mitään herkkua. OLI NIIN TYLSÄÄ!!!!!! Mieluummin ajaisi. (Mutta kiitos vuokrausehtojen, en saa ajaa, ellen ole yli 25-vuotias. Paitsi, jos  haluaa maksaa paljon ekstraa. Oliko se 30 dollaria päivältä että mä SAISIN AJAA???!!!!! oi voi.) Onneksi oli monta hyvää biisiä mukana ja matkustin sian seurassa. Pig Adventures: “When Everything is taken care of” HAHA… Siinä slogani sulle Sika.  

 

-Helmi

1095 km

Las Crusesista lähdettiin ajamaan sillä fiiliksellä, et otetaan hiukan tilaa, eli ajetaan sen aikaa kun jaksetaan. 

Hiekkamyrskyn aikana rekkakuski, joka piti meitä ajantasalla liikenteestä antoi myös vinkin ruokapaikasta. El Pasossa syötiin lounasta aamiaiseksi ja kohti itää käy matka.

Tänään Helmi ekaa kertaa alko näyttää tuskastuneelta kun maisemat oli punasta kiveä ja punasta kiveä. Ei sentään niin paljon et olis kysynyt milloin ollaan perillä. Ja ihan hyvä niin, koska mentiin yli tonni, siihen asti kun alko ramasemaan. Pysähdyttiin Keskelle ei-mitään, Flatoniaan ja heti tokan motellin yövaksi heräs kellon soittoon. Unta kaaliin ilman sen ihmeempiä seremonioita.

Vegasista Grand Canyonille ja Phoenixiin 400km & 430 km

Bakeliittia ja guttaperkaa lauloi Matti Pellonpää vainaa. Samaa gamista Las Vegasissa. Melko kätevää kun vapaudenpatsas ja eiffel-torni on virekkäin ja pyramidi kulman takana. 

Sunnuntaina tsekattiin itsemme ulos ja suoraan hotellin poolille. Mä jäin lukemaan ja Helmiäinen lähti zoomailemaan pool-partyja, jotka kuulemma toimi aika mukavasti, jopa Vegasin mittakaavassa. Yks kundeista selitti mulle, että Vegas on jumalan sokea piste, ei näe silmä tänne. Jaa. 

Suomessa löytää vielä landelta tomaattiboxeja joihin voi laittaa rahan ja ottaa vastaavan määrän tomaatteja, samaan tapaan toimi motellin avainpolitiikka Grand Canyonin eteläpuolella. Meillä matkan teko kesti koska lähdettiin myöhään, otettiin iisisti ja pysähdyttiin Hooverin padolle. Motellin väki oli teipannut avaimen respan oveen ja sen sai siitä kopata mukaan, maksatte sitten aamulla. Luottamus, tuo hieno kertakäyttöinen.

Hyvät aamiaiset perheen kuppilassa, jossa seinillä koristeltuja eläinten kalloja ja alueen muuta rekvisiittaa ja sitten kanjonille. Meillä oli Losiin lentäessä kirkas keli, nähtiin skidisti kanjoneista jo koneesta, mutta aika hiljaseks veti näkymät.

Isoa ja jylhää. Joo, jopa väkevämpi kuin Kolin kansallismaisema (jonne ehkä vertailun vuoksi pitää nyt siis mennä paikan päälle ens kesänä…). 

Illaks ajettiin Phoenixin pohjoispuolelle Scottsdalen viereen. Nälkä meinas riivata kun etsittiin yömestaa, joten syömään. Black Angus niminen ketjumesta. Pieniä hienoja juttuja, mimmi kysy aulassa ollaanko ekaa kertaa, ja ollaan. Ennen pääruokaa vuoropäällikkö tulee pinaatti-rapupaistoksen kanssa, kuulin että olette ekaa kertaa meillä ja arvostamme sitä että valitsitte meidät. Tässä on talon tervehdys, toivottavasti maistuu. Osuva, hyvä juttu.