Tajusin et kumpikaan ei ollut kirjoittanut Hiekkamyrksystä, joten: Täällä Sika ja hiekkamyrsky.
Phoenixistä lähdön jälkeen Interstate 10-tiellä hiukan ennen New Mexicon osavaltion rajaa oli valotaulu: Tie suljettu. Jaa. Liikenne jatkoi kuitenkin vielä mailin eteenpäin, kunnes pysähtyi. Mitenköhän pitkään?
Viereen oli pysännyt rekka, siis ajomiestä haastattelemaan. Joo, tossa edessä on hiekkamyrsky, et voi mennä 10 minuuttia tai 10 tuntia, ei tiedä. Ok. Eka tsiigailtiin autosta, sit juttelin lähimpien ihmisten kanssa tilanteesta. Odottelun meininki. Helmi otti unta kaaliin.
Mä en voinut ottaa riskiä olla herättämättä kun näin edellä olevan auton ottavan hevoset kävelylle. Hevoset on kuitenkin keskeinen havaintoteema meidän reissulla. Yllättäen Helmiäinen olikin kohta omistajien Sonnyn ja Frannyn kanssa viettämässä aikaa.
Asiallista porukkaa. Joistakin ihmisistä aistii aika nopeesti että ovat samalla aaltopituudella.
Viereisen rekan kuski kävi päivittämässä tietoja. Tie on suljettu niin kauan kun tuulee, ehkä seuraavat 7 timmaa. Kiire, jota ei edes ollut, loppui siihen paikkaan. Osa maastoautoista kääntyi takas keskikaistan yli.
Ihan meidän edessä oli vanha asuntoauto, Californiasta. Superlungia sakkia, ottivat aurinkoa ja bisseä auton katolla ja ihastelivat maisemia.
Aika pian auringonlaskun jälkeen tuuli tyyntyi ja päästiin jatkamaan matkaa kohti Las Crucesia.
Hienoa miten sattuma tuo eteen ihmisiä ja tilanteita, joita ei koskaan uskonut kohtaavansa. Kuten Willie laulaa: On the road again, seeing places I may never see again. Kuten tämä:
Suunnitelmat on hyviä. Sitten tulee vielä ne asiat mihin ei voi vaikuttaa.
Voikaa hyvin, missä ikinä.
Sika
