Bakeliittia ja guttaperkaa lauloi Matti Pellonpää vainaa. Samaa gamista Las Vegasissa. Melko kätevää kun vapaudenpatsas ja eiffel-torni on virekkäin ja pyramidi kulman takana.
Sunnuntaina tsekattiin itsemme ulos ja suoraan hotellin poolille. Mä jäin lukemaan ja Helmiäinen lähti zoomailemaan pool-partyja, jotka kuulemma toimi aika mukavasti, jopa Vegasin mittakaavassa. Yks kundeista selitti mulle, että Vegas on jumalan sokea piste, ei näe silmä tänne. Jaa.
Suomessa löytää vielä landelta tomaattiboxeja joihin voi laittaa rahan ja ottaa vastaavan määrän tomaatteja, samaan tapaan toimi motellin avainpolitiikka Grand Canyonin eteläpuolella. Meillä matkan teko kesti koska lähdettiin myöhään, otettiin iisisti ja pysähdyttiin Hooverin padolle. Motellin väki oli teipannut avaimen respan oveen ja sen sai siitä kopata mukaan, maksatte sitten aamulla. Luottamus, tuo hieno kertakäyttöinen.
Hyvät aamiaiset perheen kuppilassa, jossa seinillä koristeltuja eläinten kalloja ja alueen muuta rekvisiittaa ja sitten kanjonille. Meillä oli Losiin lentäessä kirkas keli, nähtiin skidisti kanjoneista jo koneesta, mutta aika hiljaseks veti näkymät.
Isoa ja jylhää. Joo, jopa väkevämpi kuin Kolin kansallismaisema (jonne ehkä vertailun vuoksi pitää nyt siis mennä paikan päälle ens kesänä…).
Illaks ajettiin Phoenixin pohjoispuolelle Scottsdalen viereen. Nälkä meinas riivata kun etsittiin yömestaa, joten syömään. Black Angus niminen ketjumesta. Pieniä hienoja juttuja, mimmi kysy aulassa ollaanko ekaa kertaa, ja ollaan. Ennen pääruokaa vuoropäällikkö tulee pinaatti-rapupaistoksen kanssa, kuulin että olette ekaa kertaa meillä ja arvostamme sitä että valitsitte meidät. Tässä on talon tervehdys, toivottavasti maistuu. Osuva, hyvä juttu.
