…No problem AT ALL.
Ajoimme Houstonin kaupungin läpi ja tokaisimme toisillemme ettemme haluaisi majoittua ihan keskustaan. Monesti hyvät paikat löytyvät ihan ytimen juuresta. Niin löytyi myös Econo Lodge. Intialaisten omistama motelli, joka oli jälleen kerran todella siisti ja mukava.
Ilma on täällä ollut sellaista 30 astetta, mutta kosteaa, kuin lehmän hönkäys. Sellanen kun se tulee sen kielen kanssa ja puhaltaa samalla. Ihana hönkäys, ihana ilma. Iho saa täällä täysin uuden koostumuksen verrattuna Phoenixiin.
Motellillamme on uima-allas ja helmi löysi itsensä nopeasti sen reunalta pyyhe kädessään. “TOIMII”, mä huusin. Sika liittyi seuraan hetken päästä. Ajon takia oltiin molemmat vähän känkkäränkkä ja oli kiva ottaa ihan relaten. Sika toi mukanaan jäitä ja valkoviiniä. EI HASSUMPAA SIKA, ei hassumpaa.
Illalla päätimme käydä syömässä ja katsastamassa kaupungin menoa. Memorial Dayn takia kaupungilla oli aika hiljaista. Söimme ihanassa meksikolaisessa ravintolassa, jossa Guacamolet sekoitettiin nenämme edessä. Oi sitä makujen juhlaa. Ruokailun jälkeen olimme molemmat niin täynnä, ettei sanaakaan suusta tullut. Otimme kuitenkin urhean valkoisen ratsumme (Avo Pontiacin), ja suuntasimme kohti Houstonin puistoa.
Musiikki raikasi puistosta, kun soul naiset lauloivat tuttuja ja hieman tuntemattomia kappaleita. Huomasimme olevamme yksi niistä kymmenestä valkoisesta pariskunnasta. Valkoisten korkokenkien kanssa kävelin Sian vierellä lavan toiselle puolelle ja jäimme katsomaan showta. Uskomatonta laulutaitoa, liikkumista, soulia, rakkautta. Sitä se oli se koko ilma täynnä. Nukkumatti ilmestyi kesken esityksen ja vaati meitä lähtemään takaisin motelliin yöunille.
Näin teimme. Ja nyt olemme siis tässä päivässä. Istun motellin parvekkeella viinilasi kädessä ja kirjoittelen blogia. How bad can life be… kysyn vaan.
Huomenna matka jatkuu Memorial Dayn parissa. Siitä myöhemmin lisää.
Terkkujaaaaaaaaa =D
-HELMI
Avainsanat: helmi ja sika Houston
